Süper! Huomenna tähän aikaan olen jo Berliinissä, maailman hulluimmassa ja hienoimmassa elokuvakaupungissa, yhdessä muiden elokuvahullujen kanssa.
Berlinale 2012 kutsuu!
Pressikonferenssin virittelyä Berlinalen 2011 tahtiin.
Otan tällä kertaa koneeni mukaan, jottei raportointi jää laiskuudesta tekemättä jälkikäteen. Murr!
Twiittailen jahka ehdin, kannattaa siis seurata jos ei sitä jo tee.
Tuomaristoahan johtaa tänä vuonna brittielokuvaohjaaja Mike Leigh. Tuomarointisyistä myös Charlotte Gainsbourgh, Jake Gyllenhaal, ohjaajat Asghar Farhadi, Francois Ozon ja Anton Corbijn ovat kaupungissa.
–
Ai mitä aion katsoa?
No ainakin Werner Herzogin Deathrown, dokumentin amerikkalaisvangeista odottamassa kuolemaantuomionsa täytäntöönpanoa.
Mieleen nousee myös kiinalaisesta taiteilija Ai Wei-Weistä ja tämän taistelusta kiinalaisia auktoriteetteja vastaan kertova Ai Wei-Wei: Never Sorry. Dokumentti nousi kehutuimpien listalle Sundancessa.
Aasia on hyvin edustettuna festivaaleilla. Wang Quan’anin White Deer Plain kuvaa sosiaalispoliittista muutosta kahden perheen kautta toisen maailmansodan ajan Kiinassa.
Zhang Yimoun The Flowers of War esittelee amerikkalaisen hautausurakoitsijan (Christian Bale) joka yrittää suojella kiinalaisopiskelijaryhmää Japanin hyökkäykseltä Nanjingiin vuonna 1937.
Jos aikaa riittää, Tsui Harkin The Flying Swords of Dragon Gate pistää Jet Lin liitelemään ja miekkailemaan 3D:nä.
White Deer Plain (2011).
Indonesialainen Postcards from the Zoo on saanut loistavia arvioita. Se kertoo pienestä Lana-tytöstä jonka isä hylkää eläintarhaan. Onko luvassa maagisia eläimiä à la Sleeping Sickness?
Kilpasarjassa olevassa Brillante Mendozan Captivessa naamioitu muslimiryhmä yrittää kidnapata Maailmanpankin edustajia trooppisessa lomakohteessa mutta onnistuukin nappaamaan turisteja (mm. Isabelle Huppert). Viidakossa kidnappaajien ja kidnapattujen välille syntyy symbioottinen suhde.
Indignados antaa yleisön kokea viimeaikaiset protestit ja kansannousut laittoman maahanmuuttajanaisen silmin. Cherry kuvaa white trash-tytön kasvua ja uraa San Franciscon pornoteollisuudessa. Mukana on James Francon, Lili Taylorin ja Dev Patelin lisäksi Boogie Nightsin Roller Girl eli Heather Graham.
Näyttelijänä tunnetun Billy Bob Thorntonin viides ohjaustyö Jayne Mansfield’s Car lupailee kitkeränsuloista Americana-indietä kertomuksellaan kulttuurien törmäyksestä hautajaisissa Alabamassa. Kovan luokan näyttelijäporukassa mukana John Hurt, Robert Duvall, Tippi Hedren, Kevin Bacon ja Robert Patrick!
Avajaiselokuva, Benoît Jacquetin Farewell, My Queen kertoo Marie Antoinettesta (Diane Kruger) ja tämän suhteesta Madame de Polinaciin (Virgina Ledoyen) nuoren hovineidon (Léa Seydoux) silmin.
Les Adieux à la reine (Farewell, My Queen), 2012.
Marley on Kevin Macdonaldin (Life in a Day, The Last King of Scotland) odotettu dokumenttielokuva reggae-legenda Bob Marleysta. Elokuvalla on Marleyn perikunnan siunaus joten tästä voi tulla se definitiivinen henkilökuva.
Man on Wiren ohjanneen James Marshin Shadow Dancer, pääosissa Clive Owen, Andrea Riseborough ja 1970-luvun Belfast, kuulostaa rankalta ja kiinnostavalta.
YK:n hyväntahdonlähettiläänä toimivan Angelina Jolien esikoisohjaus, Golden Globe-ehdokkuuden saanut In the Land of Blood and Honey kertoo Bosnian sodasta. Kiinnostaa nähdä, millaista jälkeä Jolie saa aikaan kameran takaa.
Taidan jättää väliin Robert Pattinsonin post-Twilight-pääroolin Pariisin suurimpana viettelijänä Bel Amissa. Sen sijaan voisin katsoa vaikkapa Paul Danon tähdittämän For Ellenin.
Ai niin. Dame-jos-olisi-britti-Meryl Streep saapuu kaupunkiin ystävänpäiväksi vastaanottamaan Honorary Golden Bearin eli Berlinalen elämäntyöpalkinnon. Festivaali näyttää Streepin uusimman elokuvan Rautarouvan (yhh..) lisäksi retrospektiivin, jossa ei murheekseni ole mitään yllätyksiä.
Kramer vs. Kramer, Minun Afrikkani, Tapaus Silkwood ja Sofien valinta löytyvät hyllystäni. A Prairie Home Companionia en halua nähdä uudestaan.
Eastwoodin herkkisohjauksen The Bridges of Madison County eli Hiljaiset sillat taas voisin katsastaa, jos on aikaa.
Meryl ja se nuoren tytön nauru!
–
Timo Vuorensola ja kumppanit ovat vihdoin ja viimein saaneet valmiiksi Iron Skyn jossa Kuun pimeällä puolella 70 vuotta piileskelleet natsit hyökkäävät Maahan. Suomalais-saksalais-australialainen yhteistuotanto näyttää trailerin perusteella tyylikkäältä ryskeeltä, mukana on mm. Lars Von Trier-veteraani Udo Kier.
Budjetti on n. 7,5 miljoonaa euroa eli Suomen mittakaavassa valtava. Olen vähintään utelias.
Iron Skysta on yhteesä 5 näytöstä Berliinin festareilla. Maailmanensi-ilta on lauantaina ja liput Friedrichstadt-Palastin valtavaan elokuvateatteriin on loppuunmyyty. The Guardianin eilinen suitsutus löytyy täältä.
Onneksi pressille on oma kiintiönsä.
