Täällä ollaan, reippaana ylhäällä ja gradun parissa! Vain muutama hassu tunti kunnon unta alla, kiitos Oscareiden.
Voittajat löydät täältä. Tiivistettynä: Nader ja Simin on paras vieraskielinen, teknis-taiteelliset palkinnot menivät Hugolle, näyttelijäpystit vähän joka osoitteeseen ja ohjaus ja paras elokuva The Artistille.
Meryl Streep ja Jean Dujardin kiehnäävät paras pääosa-Oscarit kätösissään.
Billy Crystalin show meni täysin vanhan kaavan mukaan, “Who will win?”-laulua ja alku-medleytä myöten. Täytyy sanoa, että pidin Crystalin virnuilevasta ja taukorikkaasta tyylistä. Taukoja sopi pitääkin, sillä muuten Oscarit 2012 eteni hurjaa vauhtia: lauluja ei esitetty, jos ei lasketa In memoriam-montaasin päälle laulettua “It’s a Wonderful Worldia”.
Cirque de soleil’n esitys oli päätähuimaava. Surullisesti se oli illan ainoa “show”.
Nelosen Oscar-studiosta: punainen matto-joukkue hoiti hommansa hyvin. Niin teki elokuvaväkikin, yhtä lukuunottamatta: Kenen ajatus oli laittaa joku Radio Rockin Jussi Heikelä keskustelunjohtajaksi?
Suurin osa Heikelän kommenteista loukkasi niin keskustelijoiden (Mikko Aromaa, Lauri Nurkse, Joonas Saartamo) kuin katsojien älyä.
Tree of Life näytti vakuutusmainokselta, Jean Dujardin ei näytellyt lainkaan vaan ilveili, Piiat oli vuoden paras elokuva.. Sanat loppuvat.
Ensi vuonna haluaisin nähdä jonkun ei-urpon, mielellään naisen ns. asiantuntijaraadissa. Millä perusteella kaikki elokuvista keskustelijat olivat miehiä?
Heikelää en haluaisi nähdä enää ikinä missään. Kiitos.
Punaisen maton tähtihetki: Kun Sacha Baron Cohen kaataa Kim Jong Ilin tuhkat Ryan Seacrestin päälle.
–
Palkinnoista: Kaikki meni suurin piirtein käsikirjoituksen mukaan. Veikkasin 19/24 oikein mikä on henkilökohtainen enkkani tähän mennessä. Kaikki näyttelijäkategoriat tuntuivat selvältä pässinlihalta.
Outoa: Apinoiden planeetan synnyn häviäminen Hugolle erikoistehosteissa, Hugon häviäminen The Artistille puvustuksessa. Toisaalta, Hugon puvustus ehkä huomioitiin akatemian mielestä lavastuksen (taiteellinen ohjaus) kategorian voitossa.
Upeaa: The Girl with the Dragon Tattoon voitto leikkauksessa! En uskaltanut veikata mutta haaveilin!
Liikuttavaa: Gary Oldmanin hermostuneisuus. Natalie Portman oli 9 kun hän tapasi Oldmanin Leon – palkkatappajan kuvauksissa. Nyt Portmanin hehkuttaessa kollegaansa Oldmanista oli havaittavissa todella suurta jännitystä.
Hän todella toivoi voittavansa. Voih! Harmi, että The Artist tehtiin juuri tänä vuonna.
Paras puhe: Christopher Plummer vastaanottaessaan miessivuosa-Oscarin The Beginnersistä. Mies on 82 ja lirkuttelee 84. vuottaan juhlivalle patsaalle “Where have you been all my life?”. Muutenkin fantastinen mies, hieno roolityö, oikeutettu voitto.
Paras meltdown: Octavia Spencer takertui naissivuosa-Oscariinsa ja itki paniikissa. Ja kiitteli. Ja anteeksipyyteli ja taas itki. Voi toista!
Paras kommentti: “I hear half America going “Ooooooh no! Not HER!” Meryl Streepiltä ei puutu itseironiaa. Rautarouva on yökkisleffa mutta Streep ansaitsi 3. pystinsä. Edellisen hän sai Sofien valinnasta (1982). Väliin mahtuu kokonainen elämä hienoja rooleja: Silkwood, Hiljaiset sillat, Adaptation – minun versioni, Tunnit…
Parhaat puvut: Michelle Williams ja Gwyneth Paltrow, kumpikin tyyleissä jotka oikeastaan sopivat vain heille (pixie ja kynttilä).
Michelle Williams.
Gwyneth Paltrow.
Ja sokerina pohjalla Glenn Close: mikä sävy ja pikkutakki, mikä glamour. Wa-wa-wuu!
Glenn Close.
Hyvin tiivistetty muutaman tunnin unen jäljiltä
. Itse heräsin noin tunti sitten ja silmät vieläkin ihan ristissä. Katsoin ensimmäistä kertaa koko spektaakkelin suorana, aikaisemmin olen valvonut alkua ja loppua.
Kokonaisuus oli kuitenkin pienoinen pettymys. Punainen matto -osio oli kaikkiaan kiinnostava. Hehkutin twitterissä juurikin Michellen ja Gwynethin illan hehkeimmiksi daameiksi, wau! Ja oli siellä muitakin vaikuttavia, kuten Rooney Mara ja tosiaan Glenn Close. Myös studioväen kommentteja oli hauska seurata.
Sitten itse pääosa eli pystien jako. Itsestäkin tuntui, että show vedettiin jotenkin pikakelauksella aikaisempiin vuosiin nähden, enkä oikein vielä tiedä oliko se hyvä vai huono asia. Parin vuoden takainen näyttelijöiden vaivaannuttava ja ylimitoitettu kehuminen vastakkaisen sukupuolen kollegoilta oli onneksi unohdettu. Mutta parhaasta leffasta kamppailevia kandidaatteja olisi voinut vähän paremmin esitellä. BIlly Crystal oli mukiinmenevä ja toi elävästi mieleen katselukokemukset vuosien takaa. Hoiti hommansa ihan hyvin.
Jäin kaipaamaan sykähdyttävämpiä puheita, jotakin statementiä ajankohtaisista asioista, poliittista kannanottoa. Varsinainen episodi tapahtui teatterin ulkopuolella, sisällä oltiin kiltisti. Tänä vuonna ei myöskään nähty yhtään ylipitkää puhetta, missä musiikitkaan eivät saa puhujaa tajuamaan että aika meni jo. Toisaalta oli positiivista, että ylimitoitettuja kiitoslitanioita ei nähty, mutta jotenkin jäi tyhjä olo kun kaikki vetivät puheensa niin nopeasti.
Mutta sitten se jälkimmäinen studio-osuus…huh huh! Heikelä kyllä onnistui vesittämään fiiliksen aika tehokkaasti ylimielisillä ja ankeilla kommenteillaan. Hän toisti MONEEN kertaan, että The Artistia ei voisi tehdä uudelleen, että se toimii joten kuten näin kerran tehtynä. No, miksi ihmeessä se pitäisikään tehdä uudelleen!?! Lisäksi hän vähätteli systemaattisesti leffaa, koska siinä “vain liikutellaan huulia ja ilvehditään” ja siinä on vain yksi repla. No, sehän on mykkäelokuva! Ja kuten Nurkse huomautti, elokuvan tekeminen noilla elementeillä vaatii todella paljon taitoa kun puhe ei ole helpottamassa tarinankerrontaa.
Studiovieraat kiemurtelivat tuoleissaan ja yrittivät tolkuttaa Heikelälle tosiasioita, näin syvälliseen analyysiin ei edes kunnolla keritty mennä. Ja Cohenin tempausta referoitiin varmaan kolme tai neljä kertaa, ihan kuin se olisi ollut koko illan ainoa Heikelää liikuttanut asia.
Toivottavasti ensi vuonna studiota isännöisi joku elokuvien päälle ymmärtävä ja puhetta eteenpäin vievä isäntä/emäntä eikä omista ahtaista mielipiteistä itsepintaisesti kiinnipitävä tapaus.
p.s. todettakoon vielä, että Drive olisi ansainnut olla ehdolla useammassakin kategoriassa ja kismitti, että pystiä ei edes soundeista tullut. Merylille soin pystin ja jotenkin arvasin, että häntä ei tässä ohiteta. Michellen vuorokin tulee vielä, siitä olen aivan varma.
Kiitos! Olen suoralta kädeltä kaikesta sanomastasi samaa mieltä (paitsi ehkä Rooneyn Maran puvusta: nainen oli häikäisevä mutta se löysä miehusta oli vähän liian outo
): on todella hyvä, etteivät kollegat enää kehuskele toisiaan yhtä vuolaasti kuin pari vuotta sitten mutta gaalasta jäi puuttumaan jotakin. Crystal naljaili Mitt Romneyn veroprosentille mutta suunnilleen siihen poliittinen kantaaottavuus jäi.
Toisaalta tämän vuoden voittajaelokuvat tiivistävät koko gaalan: nostalgista, varovaista, hymyilevää, ei yhtään poikkipuolista sanaa.
Tuo Heikelän The Artist-dissaus saavutti huippunsa juurikin “uudelleentekemis”-lussutuksessa. Nimenomaan: miksi joku elokuva pitäisi lähtökohtaisesti tehdä uusiksi? Heikelä toi Sacha Baron Cohenin takaisin uudestaan ja uudestaan ilmeisesti siksi, että Nelonen kuuluu nykyisin Sanoma-konserniin ja Iltsun sivuilla oli video. Sulaa mainontaa siis.
Drive oli Shamen ja Melankolian ohella suurimpia kärsijöitä. Malickin ja Emmanuel Lubezkin olisi pitänyt voittaa, mutta ei niin ei. Se, ettei Drive tai Melankolia saanut kuvaus-ehdokkuutta kertoo kaiken oleellisen akatemiasta: briljantti työjälki ei kiinnosta kun tarjolla on sovinnaisempi ja keskinkertaisempi vaihtoehto.
Jee Jutta, taas niin hyvä kirjoitus!
^_^ Jeejee, kiitos!
Haha, Sacha Baron Cohen on kyllä röyhkeä mies.
Gary on, vanhan miehen maskilla tai ilman, hot. Ei voi muuta sanoa.
Michelle Williams on ihana! En kestä, naisen hassut luimistelut penkissä ja koko olemus vain jotenkin vetoaa minuun. Iih!
Mutta kukaan ei voita Meryliä.
Mitä ulkonäköasioihin noin muuten tulee, hämmästyin taas kuinka nuorelta Gary Oldman näyttää ;D Miehen naama Tinker Tailor Soldier Spyssa kun jotenkaan ei herättänyt vanhuudellaan sen kummempaa ihmetystä, eikä poliisipäällikkö Gordoninkaan kuontalo ole sieltä nuorimmasta päästä
ps. Allekirjoitan kaikki huomioisi, kuten ehkä omasta jutustani huomasit. Pelottavan telepaattista!
Oldman on todellakin yllättävän nuori, vasta päälle viisikymppinen! Tinker Tailorissa se on niin mahtavan pölyttynyt, voisi kuvitella että kun Smiley avaa suun, sieltä vain pöllähtää
Gordon, ah, how I miss that man. Onneksi kesällä taas tavataan.
Siis otaksun!
Let’s hope so
Todella hyvää settiä tuoreeltaan, Jutta. Traileririnki voi näillä näkymin passata koko Gaalan ja keskittyä vaikka lastenhoitoon
Kiitos tästä!!!
Komppaan sua ja Juttaa tuossa Heikelä-asiassa, vaikken tämän vuotista mahalaskua ole vielä nähnytkään, oli se viime vuonnakin niin ponneton veto…
Kiitos paljon! Viime vuoden suora gaalalähetys jäi välistä lomareissun takia joten Heikelä oli uusi tuttavuus… ja nyt toivon mukaan kaukaista historiaa
Tuollainen esitys ja pelkän provon tähden. Tsk tsk, Nelonen. Ei näin.